Mitä ovat Taatituttuset
Vuosi oli jotain 1980 tai 1981 ja paikka Heinävesi, tarkemmin sanottuna Mustikkaniemi Pyylinsaarella. Pieni poika vaaleine kiharine hiuksineen leikkii ukkinsa rakentamalla hiekkalaatikolla. Äiti seuraa viereiseltä aitan kuistilta poikansa leikkejä. Hiekkalaatikolla käy kova tohina. Hiekkaa kasataan suuriksi kasoiksi ja autoille kaivetaan kuoppia. Kaivinkone jyllää hiekkamassoja paikasta toiseen ja lelut ryhmittyvät riviin laatikon reunan alle, tai kuoppien reunavallien taakse. Katse jäkälän peittämälle mäelle, ja taas on uuden kuopan vuoro. Välillä poika käy hakemassa hiekkalaatikon vierestä mustikanvarpujen seasta käpyjä ja asettelee niitä riveihin. "Lisää" -poika sanoo, ja lähtee hakemaan uutta käpylastia. Lopulta äidin kiinnostus kasvaa niin kovaksi, että hänen on pakko kysyä pojaltaan mitä hän oikein leikkii. "Ne tulee" - on vastaus jonka poika äidilleen antaa. "Mitkä tulee?" - kysyy äiti. Poika katsoo nopeasti mäelle ja sitten äitiinsä, "No, no ne taatituttuset tulee" -poika vastaa varovaisen päättäväisesti ja jatkaa totisen oloisena leikkiään. Poika jatkaa leikkiään aikansa ja väsyy. On aika mennä nukkumaan. Taatituttuset eivät tulleet, eivätkä ole tulleet vielä tänä päivänäkään. Mitä poika tarkoitti taatituttusilla ei kukaan tiedä. Kysyttäessä poika ei osannut selittää, eikä enää myöhemmin tiennyt mitä oli tarkoittanut taatituttusilla.
Taatituttuset ovat olleet sen pienen pojan päässä yli kaksikymmentä vuotta. Siinä ajassa hiukset ovat suoristuneet ja tummuneet. Ukki on saatettu haudan lepoon ja hiekkalaatikkokin on purettu. Joka vuosi poika kävelee paikalle jossa hiekkalaatikko ennen oli, kumartuu, poimii käteensä hieman hiekkaa ja männyn kävyn. Hän katsoo jäkälän peittämälle mäelle ja odottaa hetken. Ei taatituttusia - mökillä kaikki hyvin. Poika antaa hiekan valua sormiensa läpi maahan ja heittää kävyn varvikkoon. Hän nousee ylös, kävelee polulle ja jatkaa matkaansa mökin kuitille. "Ei, en vieläkään tiedä" - hän sanoo. Kaikki kuistilla olevat tietävät mistä hän puhuu, vaikka kukaan ei edes esittää kysymystä. Rituaali on joka kesäinen, ja sitä on jatkunut jo viidentoista vuoden ajan. Kotiin päästyään poika alkaa suunnitella internet-sivustoa. Hän ei tiedä mitä sinne panisi, eikä tiedä miksi hän sellaisen haluaa perustaa, hän vain haluaa. Mutta nimen kanssa onkin sitten jo vaikeampaa. Poikaa on vuosikauden sanottu Nakiksi, joten se olisi melko luonteva nimi. Tyttöystävällä on kuitenkin parempi ehdotus, koska poika ei tiedä mitä sivuilleen laittaisi ja haluaa silti niiden kertovan jotain itsestään ehdottaa tyttö taatituttusia. Pojan kasvoille leviää hymy, muistot valtaavat hänen mielen ja hän tietää että nimiongelma on ratkaistu. www.taatituttuset.com on syntynyt.
