Kuvitusta päiväkirjaan
Vasten kaikkea itsesuojeluvaistoani päätin lopettaa omaa menneisyyttäni koskeneen kuvien julkaisukiellon ja asettaa tänne kaiken kansa pällisteltäväksi muutamia otoksia itsestäni. Kyseessä on vain muutama otos eri aikakausilta, mutta toivon silti että ne eivät joku päivä yllätä minua ja potki takamuksille.
|
|
Puolustukseni: Olen vain muutaman hetken vanha, eli vuosi on 1979 ja tammikuun 24. ja 25. päivän välinen yö. |
|
|
|
|
Olen monesti sanonut että kameralla ei ole minkäänlaisia tunteita minua kohtaan. Tämä kuva on kuitenkin yksi harvoista kuvista joita annan itsestäni näyttää. Kyseessä on tarhakuva jostain vuodelta -84, ja ei, minulla ei ole mitään tietoa siitä mistä leikeistä minut on kuvaan revitty, vaikka ehkä hieman vauhdikkaasta ulkonäöstä voisi päätellä niiden olleen melko villejä. |
|
|
|
Tähän ei ole puolustusta. On vuosi -85, kauan on aikaa siis -onneksi. |
|
Pienenä minulla oli vaihe, etten kolmeen vuoteen suostunut pitämään mitään muita vaatteita kuin HJK:n verkkareita. Vuosi on jotain -88 tai 89. Kuvan hauki oli ehkä yhtä pitkä kuin mitä jalkateräni on nykyisin. En tiedä kumpi on säälittävämpää. |
|
|
|
Ei, eiiiiiiiiiiiiii! No, se oli vuonna -93 se. |
|
Ihmisillä jotka ovat oppineet tuntemaan minut vuoden -98 jälkeen on ollut suuria vaikeuksia uskoa että minulla on oikeasti ollut joskus pitkät hiukset. Ihmiset jotka tunsivat minut silloin, oli suuria vaikeuksia uskoa että sen pehkon alla oikeasti oli jotain älykästä elämää, enkä tällä tarkoita mitään Rölliä tai muuta ökkömönkiäistä. Tässä kuvassa eletään noin vuotta -96 ja hiusten pituus vielä melko normaali. |
|
|
|
Tästä kuvasta ei sitten parane sanoa mitään kenellekään. Jos Anu saa tietää että tämä kuva meistä vuodelta -96 on julkisesti esillä, on kaikki henkilökohtaiset iltalomani ja vuosien varrella saavutetut etuudet menetetty pitkiksi ajoiksi. |
|
Puolet silloisista työkavereistani, mukaan lukien esimieheni, oli saada jonkin laatuisen kohtauksen kun erään tylsän viikonlopun jälkeen menin töihin pää täynnä pieniä lettejä. Itse tykkäsin kampauksesta aivan hulluna, mutta taisinkin olla ainoa. No toista kertaa lettejä ei laitettu, eikä kyllä olisi hermot sitä nypläystä enää kestänytkään. Vuosi lienee ollut -97, ja hiuksilla armon aikaa ennen inttiä noin 7 kuukautta. |
|
|
|
Tässä kuvassa hiusmalli onkin jo SA-Int ja saapumiserä II/98. |
|
Yksikön päivystäjä: Niko "nussu" Nurminen. Kuva on otettu Satakunnan Pioneeripataljoonan 2.Pioneerikomppanian aulasta Säkylän Huovinrinteellä alkutalvesta -98. Ja aivan turha etsiä natsoja, niitä ei ollut, eikä ole vielä tänä päivänäkään. |
|
|
|
Elämäni eläimet 1: Olen aina ollut suhteettoman eläinrakas. Kuvassa on Shelttie nimeltä Dicke. Kyseisen karvaturrin sain 5-vuotis lahjaksi. Hyvää ja toivottua lahjaa kesti hyvät 13 vuotta. |
|
Elämäni eläimet 2: Veljekset kuin ilvekset, tai gerbiilit tässä tapauksessa. Vasemman puoleinen oli nimeltään Höperö ja oikean puoleinen Hessu. Kuva on noin vuodelta -96. Vaikka kyseessä oli ulkonäöltään lähes identtiset pikku jyrsijät, onnistuin jotenkin erottamaan ne toisistaan, vaikka harvempi minua siinä uskoikaan. |
|
|
|
Elämäni eläimet 3: Jälleen kyseessä karvainen syntymäpäivälahjani. Sain Hansu-chinchillasta itselleni uskollisen kaverin liki kymmeneksi vuodeksi. Valitettavasti vain pikku veijari oli jo pienestä pitäen sairas, joten leikkisät kiipeilyt loppuivat Hansun osalta hieman odotettua aikaisemmin. |
|
Elämäni eläimet 4: Mikä huutaa ja juoksentelee ympäriinsä, mutta on kuitenkin niin laiska ettei jaksa edes pallolla leikkiä jos joku ei hae palloa aina takaisin kuonon ulottuville? No Skipi tietenkin. Kummikoirani Skipi, joka uljaassa saappaan mittaisessa säkä-korkeudessaan edustaa laivakoirien rotua Mellunmäen metsissä vaellellessaan. |
|
Nyt kyllä hävettää...
